Maailmancup finaalit Ranskassa

Espanjan kisoista oli tiedossa n. 8 tunnin ajomatka Ranskan La Plagneen, tarkemmin sanottuna Montcahvin - Les Coches kylään. Matkakumppaniksi saimme Slovenian Matijan ja päätimme poiketa Andorrassa turistimatkalla. Matkan varteen osui myös monen suomalaisen netissä suosima Telemark Pyrennees kauppa, josta mukaan tarttui Teemulle uudet pitkät sauvat. Tällä kertaa koitetaan titaniumia, josko se kestäisi hieman hiilikuitua paremmin. Lisäksi sovittelimme valmiiksi monoja, jos vaikka ensi kaudeksi siirtyisi NTN-leiriin.

La Plagnessa kelit jatkuivat siitä mihin Espanjassa oli jääty. Ainoastaan hieman lämpimämpää ja mittari rinteessä näytti parhaimmillaan 21 astetta plussaa. Ensimmäisenä oli vuorossa iltakisana käyty Sprintti. Rata oli todella lyhyt, korkeuseroa vain 135 metriä ja kesto vajaa 50 sekunttia per kierros.


Sprint Classic
Miehet:
1.Phillip Lau, FRA
2. Sven Lau, FRA
3. Daniel Forrer, SUI
...
16. Teemu
21. Ossi

Naiset:
1. Amelie Reymond, SUI
2. Sandrine Meyer, SUI
3. Katinka Knudsen, NOR

Torstaina oli vapaapäivä, jonka muista joukkueista poiketen vietimme laskien vapaata ja La Plagnen hiihtoalueeseen tutustuen. Perjantaina oli vuorossa lyhyen Sprintin vastapainoksi pitkä suurpuikka. Korkeuseroa tällä kertaa 430 metriä ja kierrosajat n. 1.35 - 1.40. Ensimmäisellä kierroksella rata oli kaikille hyvässä kunnossa, mutta toiselle kierrokselle jouduttiin alaosaa suolaamaan auringon sulattaessa rinteen sohjoksi.

GS
Miehet:
1. Chris Lau, FRA
2. Mattias Wagenius, SWE
3. Sven Lau, FRA
...
16. Teemu
23. Ossi

Naiset:
1. Amelie Reymond, SUI
2. Laura Grenier-Soliget, FRA
3. Susann Scheller, GER

Lauantai Classicin pituudesta varoiteltiin jo etukäteen, ja varoitukset olivat paikallaan. Itse luisteluosuudet eivät olleet pitkiä tai vaativia, mutta kun ne yhdistettiin edellispäivän Suurpujottelurataan, olivat reidet betonia maaliintulon jälkeen. Radasta oli muutenkin yritetty tehdä vaativa, ja vain Norjan Harald Kvaerner pääsi ehjänä hypyssä nollarajan yli. Saksan Fritz Trojer lensi kyllä riittävän pitkälle, mutta alastulossa hajosivat polvesta ilmeisesti ristisiteet.

Koko viikon jatkunut auringonpaiste vaihtui palkintojen jaon jälkeen pilvisemmäksi, ja illalla taivaalta alkoi jo tulla vettä. Täydellinen ajoitus siis ainankin kelien suhteen.


Classic
Miehet:
1. Mattias Wagenius, SWE
2. Philipp Lau, FRA
3. Chris Lau, FRA
...
20. Teemu
24. Ossi

Naiset:
1. Amelie Reymond, SUI
2. Sandrine Meyer, SUI
3. Susann Scheller, GER










Illalla jaettiin kylän keskustassa ilotulitteiden säestämänä himoitut kristallipallot. Naisten puolella kaikki neljä palloa matkasivat Sveitsiin Amelien kaappiin. Miehissä Mattias voitti kolme palloa, Phillipin viedessä nimiinsä Sprintti-cupin. Seuranneissa karkeloissa tuli sekin selvitettyä, että pallot ovat onttoja, ja niitä voi käyttää myös tuoppeina.

Kaikki kisatulokset ja cupin pisteet täältä.

Terveiset Geneven kentältä,

Teemu & Ossi

Maailmancuppia Espanjasta osa III

El Classico, tai ei ehkä ihan se mitä täällä päin maailmaa sillä käsitteellä käsitetään. Edellispäivien tapaan aurinko paahtoi taas täydeltä taivaalta, mutta tänään pieni tuulenvire piti hien poissa. Classic -rinne oli siis eilisessä suurpuikkarinteessä, lähtöä oli nostettu parin portinvälin verran ja maali hiihto-osuuksineen oli vieläkin pidemmällä lopputasaisen päässä. Kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen reilun parin minuutin pyristys oli odotettavissa.

Ossi starttasi numerolla 18 matkaan ja teki perusvarman suorituksen ollen tuloksissa 16. Teemu selvitti classicin kerrankin ilman sauvarikkoa. Asiaa auttoi kolmannella portilla hajonnut side, joka pakotti keskeyttämään ennen kuin matka oli kunnolla edes alkanutkaan.

Loppupäivä menikin kuvaillessa ja terassikautta availlessa Norjan, Saksan ja USA:n joukkueiden seurassa. Osa joukkueista suuntasi jo tänään Ranskaa kohden. Meillä automatka on edessä huomenna ja ajattelimme leikkiä turisteja poikkeamalla Andorran TAX-free paratiisiin sekä ensi kauden kamoja testailemaan Telemark Pyreneesin legendaariseen liikkeeseen matkan varrella.

Classic:

Miehet:
1. Chris Lau, FRA
2. Antoine Bouvier, FRA
3. Mattias Wagenius, SWE
...
16. Ossi
Teemu DNF

Naiset
1. Arvaa kuka, SUI
2. Lorin Paley, USA
3. Sandrine Meyer, SUI

Lisää seuraa kunhan pääsemme Montchaviniin ja saamme yhteydet päälle,

T&O

Espanjalaista tellukisailua, osa II

Sunnuntai muistutti lauantaita. Aurinkoa, kaksi laskua, paljon sakkoja. Erona loivempi pidempi rinne, lyhyemmät sauvat ja vielä enemmän sakkoja. Yhteensä Suomen joukkueelle niitä kertyi 22 sekunnin verran. GS-rata oli pitkä ja tasarytminen. Hyppyri oli jo heti kymmenen portin jyrkän alun jälkeen. Siitä jatkettiin tasaisesti loivenevalle loppulojotukselle, jolla oli mittaa 24-25 porttia. Voitelulla oli merkitystä auringon sulatettua lumenpinnan kosteaksi. Lämpimästä kelistä huolimatta rinteet pysyivät kuitenkin erittäin hyvässä kunnossa. Tästä todisteena Philippen toisen kierroksen nopein aika laskettuna sijalta 30+ ensimmäisen kierroksen rämpyilyn jälkeen.

GS
Miehet: 1. Sven Lau, FRA
2. Mattias Wagenius, SWE
3. Chris Lau, FRA
..
17. Ossi
18. Teemu

Naiset:
1. Amelie Raymond, SUI
2. Sandrinne Meyer, SUI
3. Susan Scheller, GER


Ossin takana oikella puolella näkyy GS/Classic rinne, vasemmalla puolella Sprint rinne. GS ja maanantain Classic kisataan siis samassa rinteessä, rataa vaan pidennetään sopivasti molemmista päistä.

Kuten kuvista näkyy, täällä on jo aika keväinen meininki. Tuolta löytyy vielä Weppikameroita (jossain siellä sivun oikeassa yläkulmassa) --> Granpallars

Ja taas... illalla oli ruokaa... paljon, moneen otteeseen.

Matkaterveisin,
Ossi & Teemu

Aurinkoa ja telemarkkia Katalonialaiseen tapaan eli kisailua Espanjassa

Matka alkoi tuttuun tyyliin, lento Frankfurtiin oli kolmisen varttia nyöhässä, joka tarkoitti, että jatko yhteytemme Geneveen ehti livahtaa matkaan ilman meitä. Ehkä hyvä niin, sillä tuskin matkatavaramme siihen kuitenkaan olisivat tietään löytäneet. Saavuimme siis Genveen kolme tuntia suunniteltua myöhemmin. Ensimmäinen positiivinen ylläri iski autovuokraamossa, joka oma-aloitteisesti pääti upgreidata golfimme uuden karheaan Tiguaniin. Yhdeksän pitkän tunnin ajon jälkeen saavuimme pilkkopimeään Espotin kylään.

Lauantaiaamu alkoi heti sprinttirataan tutustumisella. Espanja lunasti lupauksensa parin asteen pakkasella ja pilvettömällä auringonpaisteella. Hieman eri fiilis kuin Norjassa. Teemu jatkoi tuttuun tyyliinsä sauvojen katkomista ensimmäisellä laskulla. Omien huoltojoukkojen puuttumisen paikkasi Ranskan joviaali valmentaja. Lainasauvan jouduin kyllä palauttamaan... Sakkoja jaettiin koko joukolle aika avokätisesti, tietty meille hieman runsaammin kuin muille.

Sprint
Miehet: 1. Philippe Lau, FRA
2. Daniel Forrer, SUI
3. Chris Lau, FRA
..
17. Ossi
22. Teemu

Naiset:
1. Amelie Raymond, SUI
2. Sandrinne Meyer, SUI
3. Lorin Paley, USA


Melko idylinen suksenhuoltopaikka kylän keskustassa joen rannalla.

Illalla oli ruokaa... paljon, moneen otteeseen.

Terveisin,
Ossi & Teemu

NTN-tellua

On varmaan turha kiistää sitä tosiasiaa, että olen suhtautunut hieman epäillen telemarkin uusiin tuuliin eli NTN-siteisiin. Kun Tammikuussa käytiin Rauriksessa ihmettelemässä tellua kilpailulajina oli ainakin minulle pieni yllätys se, kuinka moni siellä laski NTN-siteillä. Tuo havainto tietysti pisti miettimään josko moisia härpäkkeitä pitäisi kuitenkin kokeilla.

Vihdoin viimein tähän tarjoutui tilaisuus, kun löytyi riittävän pieni mono ja testisiteet. Nuo pienemmät koot eli miesten kengissä 25 ja naisten kengissä 22-23 tuntuvat olevan varsin harvinaisia. Varsinkin jos etsii jäykkää, ratalaskuun soveltuvaa kenkää. Nytkään ei aivan jäykintä mahdollista kenkää löydetty, mutta ilmeisen hyvä kenkä kuitenkin.

Testi monoina toimi Garmontin Prophet kokoa 25 ja siteinä oli se pienempi NTN sinisillä jousilla. Suksena oli tuollainen leppoisa 182cm kisasuurpuikkari.

Ehkä pieni tauko laskemisessa kostautui liiallisena intona ja ensimmäinen lasku toi mukanaan ensimmäiset pannut. Takasukselta hävisi pito, jonka seurauksena vauhdikas suunnan muutos ja turvonnut peukalo. No, uudelleen torniin ja hieman varovaisemmin alas. Yllätyksekseni laskutuntuma oli yllättävän erilainen ja luottoa pitikin hakea jonkin aikaa. Varsinkin takasuksen riittävä kuormittaminen ja kantilleen saaminen tuntui vaativan enemmän työtä kuin omilla välineillä.

Pienen harjoittelun jälkeen homma siis lähti sujumaan. Kiertojäykkyyttä NTN-side tuntui lisäävän mukavasti. Itse en kokenut ongelmaksi liian lyhyttä laskuasento, josta noissa kisoissakin osa laskijoista on valittanut. Tosin heillä on saattanut olla jäykemmät jouset noissa siteissä. Nuo jäykemmät jouset todennäköisesti helpottaisivat myös tuota takasuksen kuormittamista. Se mitä jäin kuitenkin kaipaamaan oli tarkkuus. Ehkä tarkkuuden puute johtui monosta, jonka varsi oli selvästi pehmeämpi ja matalampi kuin nykyisen oman mononi.

-Allu-

Perheellinen tellumies hiihtolomalla

17.2 Keskiviikko
HEL-KTT –lentoliput käsissä, puolet perheestä lentoasemalla. Nuorimmaisella korvatulehdus, jonka johdosta me seniorit pääsimme keskenämme pohjoiseen. Edessä on runsaasti lumitöitä ja laskemattomia rinteitä.

Perillä meitä odotti täydellinen tellusää. Pakkasta oli -20 astetta ja näkyväisyys 100%. Takka päälle, pitsat tilaukseen ja mäkeen. Rinne oli aivan tyhjä, ja tunsin olevani elämäni kunnossa.

18.2 Torstai
Sää jatkoi kirpakkaana, ja käytimme päivän hyödyllisesti. Illalla tuunasin voitelupöytää, jotta se olisi viikonloppuna esittelykunnossa. Aloitimme tekemään lumiluolia, poika kaivoi metrin, isä kymmenen lisää. Joudun huomaamaan, että lumen lapiointi ja tunnelien rakentaminen on keskimäärin mukavaa ajanvietettä.

19.2 Perjantai
Hiihtoa ja tunnelin rakentelua!

20.2 Lauantai
Hiihtoa ja tunnelin rakentelua aamupäivän. Iltapäivällä saimme hiihtolomavieraita mökille. Ilta sujui railakkaasti, mökissä on 3 vanhempaa, ja 4 lasta.

21.2 Sunnuntai
Se oli hyvä aamu. Minun aamuni on liki täydellinen, jos minulla vain on pitkä ja rauhallinen yöuni takana, ja maittava aamiainen kahvin kera katettuna. En ole liian vaativainen, vaadin saada herätä paikassa, josta oven saa auki myös sisäpuolelta.

Tämä aamu ei ollut hyvä aamu. Heräsin hieman ennen seitsemää tömistelyyn ja ääntelyyn, joka on tuttu Rukan afterskiiltä. Tuntui kuin kissaa olisi kiusattu viereisellä tyynyllä. Rukalaisia tai kissoja ei näkynyt, vain kylässä olevat 3 kullannuppua availivat silmiään ja äänijänteitään. Minun pitää lähteä heti ulos tekemään lumitöitä.

Ilma oli kirpakka ja kaunis, lumi oli kovaa, ja sukset luistivat vinhasti. Laskin varmaan elämäni ensimmäisen kerran maailman kapin kolmella leikkaavalla tellukäännöksella.

22.2 Maanantai
Hyvää hiihtoa kirpakkaassa kelissä mutta onneksi lähdemme ylihuomenna kotiin.

23.2 Tiistai
Hyvää hiihtoa kirpakkaassa kelissä mutta onneksi lähdemme huomenna kotiin.

24.2 Keskiviikko
KTT-HEL Puluykkönen minuutilleen aikataulussa ja koko perhe illansuussa takaisin Espoossa.

Urheilukanavalla pätkä Rjukanin kisoista

Teemu bongasi 4Sport-urheilukanavalta oikein selostuksilla varustetun pätkän Rjukanin kisoista. Harmi että pätkässä on pelkästään Sprint, sillä Classic olisi mielestäni ollut mielenkiintoisempi...

Lähetys tulee uusintana huomenna torstaina 25.2. klo 20:30. Netistä sen voi katsoa oheisen linkin kautta.

Avaa klippi tästä

Tellucrossi Sappeessa 13.2.2010

Onneksi Höysniemi pisti toimeksi ja järjesti peruttujen SM-kisojen tilalle tellukansalle crossikisat Sappeen kauniissa maisemissa. Höysniemen äijjällä lienee suhteet kunnossa säiden jumalaan, sillä keli oli kirkas ja tyyni. Himpo lähti paikalle joukkueella, jossa laskijoina Janne (se toinen) ja Mikko sekä huoltojoukoissa edelleen käsitoipilaana oleva Janne. Lisäksi Ossi ilmestyi paikalle liitännäisjäsenenä verryttelemään teräsreisiään.


Kisat alkoivat vasta puoli neljän aikoihin, joten pojille jäi hyvin aikaa tutustua Sappeen crossiratojen profiilliin. Ehdin nappaamaan muutamia kuvia siviilien keskellä seikkailleesta joukkueestamme.

Tässä mallisuoritus vähintään riittävän pitkästä asennosta...

...ja tässä Himpo-logon oikeaoppisesta esittämisestä.

Vapaat laskut olivat ja menivät, kuten rataan tutustuminenkin. Kisoista sain tallennetua pari kuvaa vain liitännäisjäsen Ossin kyykyistä.

Ossi näyttää suksien käskyttämisen mallia...

... ja selvittää kokenein ottein ensimmäisen kierroksen toiseksi viimeisen hypyn.

Himpon varsinainen joukkue odottaa jännittyneenä palkintojenjakoa...

...jossa salamavalojen läiskeeseen pääsee pelkästään joukkueen liitännäisjäsen Ossi!

Viralliset tulokset.

Himpon varsinaiset laskijat sijoilla 5 ja 8. Ensimmäisen kierroksen toiseksi nopeimmasta perusajasta ei siis tällä kertaa jaettu erillistä palkintoa. Huoltojoukkojen puolesta esitän kuitenkin erityismaininnan Jennille erinomaisen hyvästä työstä Jannen (sen toisen) suksien huoltamisen parissa. Tiukan analyysin jälkeen valmentaja totesi joukkueen tarvitsevan selvästi lisää harjoitusta sekä runsaasti uusia varusteita.

Noihin kuviin, niihin tunnelmiin päättyi kisamatkamme Sappeeseen. Himpo kiittää järjestäjiä, porttituomareita, säiden jumalaa, sponsoreita sekä muita yhteistyökumppaneita.

Ensimmäinen Telemarkin MC-mitali!

Lauantaina oli Norjan reissun päätöskisa: classic. Suurpuikkarata oli melko pitkä ja sen vuoksi vaativa, ja lopun hiihto-osuudellakin oli mitttaa yli 1min 10sek verran. Koska minulla (Jenni) ei ollut classicista muuta kokemusta kuin Björlin kisa, jouduin lähtemään radalle pisteettömien joukosta toiseksi viimeisenä. Se tosin kannatti, sillä hiihto-osuudelle oli jo kerääntynyt kannustajia huutamaan. Väliajassa olin 4, mutta nousin hiihto-osuudella toiseksi. Ensimmäinen pallipaikka oli siis saavutettu! Maalissa oli väsynyt, mutta onnellinen olo. Kerrankin onnistuin ottamaan itsestäni kaiken irti. Fiilikset taitavat näkyä kuvastakin?

Ossille kilpailu oli melko rankka vatsataudin jäljiltä edelleen vaivanneen voimattomuuden vuoksi, mutta sijoitus silti 26. Teemu oli 23.

Loppupäivä menikin juhla-humussa ja illan palkintojen jakoa odotellessa. Päivän aikana kuuli muutaman kerran mainittavan siitä, kuinka toiseksi viimeisenä noustiin toiseksi… Tästä on hyvä ponnistaa eteenpäin. Kohti Rjukanin MM-kisoja 2011. Harjoitusmotivaatio sen kuin kasvaa!!

Illan palkintojenjaosta

Naisten Classicin tulokset
Miesten Classicin tulokset

Ja lopuksi vielä videoclippi laskusta

Telemarkin WC Rjukan 2.-7.2.2010

Bjorlin kilpailujen jälkeen suuntasimme kulkumme kohti eteläisempää Norjaa, Rjukaniin. Rjukania lähestyttäessä maisemat paranivat kilometri kilometriltä, eikä ollut ihme, että maakunnan rajalla oli kyltti, jossa luki Telemarkin maakunta. Maakunnan rajan ylityksen jälkeen tie alkoi muuttua vuoristotieksi ja viimeinen nousu Rjukan hiihtokeskukselle oli sananmukaisesti serpentiinitietä. Itse Rjukanin kylä jäi vuorien väliseen laaksoon, joka on kuulemma melko pimeä näin talvisaikaan.

Hiihtokeskuksen päältä aukeni mahtava maisema Gaustatoppeniin, jonka huippu on 1883m meren pinnan yläpuolella. Kisa-aamuina maisema oli entistä kauniimpi, sillä auringon nousu värjäsi valkean seinämän punaiseksi…


Kun Bjorlin kisareissu alkoi melko tapahtumarikkaasti ja jokseenkin epäonnisesti, niin kovin paljoa parempi aloitus ei ollut Rjukanissakaan. Meillä oli yksi harjoituspäivä ennen kisoja, jolloin päästiin laskemaan vähän rataa sprinttirinteessä . Itse katselin haikeana, kun melko moni muu urheilija nappasi hiihtopussistaan läskit tellut ja lähtivät hamuamaan kunnon pyydaa. Ja sitä kyllä riitti. Lunta oli tullut edeltävinä päivinä puolisen metriä ja koko ajan tuli lisää…

Mutta riemulla ja ilolla taitaa olla rajansa, sillä Antti loukkasi nilkkansa iltapäivästä sen verran pahasti, ettei voinut loppureissun kisoihin enää osallistua. Niinpä keskiviikon suurpuikkaan osallistuivat Jenni, Teemu ja Ossi vielä vajaakuntoisena. Jenni kaatui ensimmäisellä kierroksella, mutta kuroi toisella laskulla eroa kiinni, ollen lopputuloksissa 11. Teemu oli 22 ja Ossi oli 25.

Perjantaina oli eturinteillä sprintti, jonka Norjan televisio kuvasi. Tapahtumassa oli jo kunnon WC-tunnelmaa. Tunnelmaa nostattivat paikalliset koululaiset, jotka tulivat seuraamaan kisoja ja kannustamaan sprintin hiihto-osuudella. Yleisön joukossa oli maiden lippuja niin kasvoille maalattuina, kankaina, kuin kyltteinä.. Ja huutoa riitti.

Sprinttirinne oli melko haastava, jäinen ja aaltoileva, joten kilpailusta tuli hyvinkin yleisö ystävällinen. Kilpailujen seuraamista helpotti entisestään suuri screeni. Ensimmäisellä kierroksella Jenni pyllähti ”greipissä” juuri ennen hiihto-osuutta menettäen kaikki vauhdit. Ossin kohtalona oli ulosajo suksen irrottua. Toisella kierroksella haastava rata otti omansa ja ulos ajaneiden määrä lisääntyi. Lopputuloksissa Jenni oli 6 ja Teemu 19.

Telemark WC Björli 30.1.-1.2.2010

Tällä kertaa Suomen joukkueessa laskivat Allu, Antti, Jenni, Ossi ja Teemu.

Matka kisapaikalle oli alusta lähtien täynnä haasteita. Ensimmäinen HEL-OSL-lento peruttiin ja toinenkin oli myöhässä. Perillä Oslossa saimme todeta, että kaikki matkatavaramme ovat hukassa. Epävarmoina suksien ja muiden varusteiden kohtalosta suuntasimme kuitenkin auton keulan kohti Björliä.


Lauantaiaamu valkeni paljastaen matkatavaroiden karun kohtalon. Oikeastaan niiden kohtalo oli edelleen täysin auki, ja selväksi kävi vain se, että kukaan suomalaisista ei laske lauantain sprinttikisaa! Tai ehkä ei ihan niinkään... todella hienoa yhteishenkeä osoittaen muut joukkueet lainasivat varakamojaan, ja Ossi ja Teemu saivat haalittua kasaan täydelliset kisasetit. Tai ehkä pitäisi puhua melkein täydelllisistä kisaseteistä, sillä Ossi joutui laskemaan toppavaatteissa. Upean aurinkoisen päivän saldona Ossi 26. ja Teemu 29. Miehiä starttasi yhteensä 35

Sunnuntaina koko joukkue pääsi vihdoin kilpailemaan. Suurpujottelu kisattiin kipakassa pakkasessa, sillä vielä tunti ennen starttia hotellilla oli -23 astetta. Ensimmäinen kierros ei sujunut aivan suunnitelmien mukaan kun Allu ryhtyi kyntämään lunta oikein kunnolla. Kaikki varmaan tunnistavatkin Allun tuosta sauvasta?


Sunnuntaina parhaiten sijoittui Jenni, Joka oli hienosti 4. Erityisesti komeaa oli Jennin laskema naisten toisen kierroksen nopein reaaliaika. Lyhyeksi jäänyt hyppy toi pari rangaistussekuntia, joiden jäljiltä sijoitus putosi niukasti neljänneksi, samaksi kuin ensimmäisellä kierroksella.

Miesten laskuissa nähtiin muutamia uhkaavia tilanteita, mutta onneksi myös yhtä monta uskomatonta korjausta. Päivän tuloksissa kolmikko oli tavallistakin tasaväkisempi, Teemu oli 21., Ossi 22. ja Antti 23. Sijoitukset olivat kuitenkin ilmeisesti poikkeuksellisen hyviä, sillä palkintojenjaossa korokkeella nähtiin komeasti Teemun Dynastarit.

Maanantaina joukkue kisasi ilman kotimatkan jo aloittanutta Allua ja vatsataudin vaivaamaa Ossia. Lajina Classic ja keli taas varsin kipakka. Päivän saldona Jennillä 7. sija, Antilla 25. ja Teemulla 30.

Linkit tuloslistoihin ilmestyvät vähän myöhemmin. Jossain vaiheessa luvassa myös lisää kuvia.

Perheellinen tellumies Ylläksellä

21.1 Torstai
HEL-KTT, lento lähes aikataulussaan. Perillä odotti pienet lumityöt, mutta lämmin mökki. Huomasin, että rinteet ovat klo 19 asti auki. Lähdin alppisuksilla mäkeen.

22.1 Perjantai
Täydellinen hiihtopäivä, tosin iltapäivällä joku pystytti radan keskelle Maailman Cuppia. Näin tutun rinnetyöntekijän, joka ihmetteli samaa. Radan pystyttämiseen oli kyllä lupa, mutta vasta klo 18:00. Tarkemmin ajatellen laskupäivä oli niin kiva, ettei yksi rata siinä paljoa paina.

23.1 Lauantaina
Heitin tunnin murtsikkalenkin juniorin kanssa (ahkiopäikkärit), ja lähdin mäkeen. Mäessä oli lisäkseni toinenkin hiihtäjä. Koin olevani voittamaton telluilla, jonka vuoksi koin ansaitsevani Jallukaakaon ja munkin. Menin kontsakahvilaan ja nappasin yhden ED:n, yhden Jallukaakaon ja yhden munkin - ah niin palkitsevaa...

24.1 Sunnuntai
Jo aamulla selvisi sunnuntain luonne. Tuulta oli reilusti ja kontsa normisti parkissa. Pakkasta oli levollisesti 15 astetta ja tuuli toi mukanaan vienon lisän – päivä meni sitten perheen kanssa sisällä ja lumikenkäsafarilla, että sellainen hiihtopäivä.

25.1 Maanantai
Lämpötila nousi 10 asteeseen ja tuuli hävisi! Näkyväisyys täysi nolla. Kontsa pyöri mutta ikkunasta ei nähnyt alas, ylös, eteen tai taakse. Sinkki oli sen verran vahva, että suksen kärjet näkyivät muttei rinteen muoto niiden alta. Lumen kuva näkyi vain monon alta. Kaksi laskua ja lumitöihin.

Luvassa yöksi lumimyrsky.

26.1 Tiistai
Viime yönä satoi noin 50 senttiä lunta, ja tuulta oli tunturin laella 30 metriä sekunnissa. Saimme taistella, että etuova saatiin avattua, ja koko piha oli muurautunut umpeen. Pihan raivaus kesti 4 tuntia ja kaikki tekemämme hiihtoladut etc. piti avata lumikengillä uudestaan.

27.1 Keskiviikko
Viime yönä lunta satoi lisää noin 25 senttiä. Tuuli on rauhoittunut mutta silti niin kova, että Mordor oli täysin kiinni. Ylläsjärvelle vain alimmat hissit toimivat. Pihaa raivattiin taas lumesta.

28.1 Torstai
KTT-HEL, Puluykkösen kone lähes ajoissa!

29.1 Perjantai
Töitä pitäisi ehkä tehdä, tai sitten ei.…päätin, että liityn AKT –jäseneksi. Ensitöiksi menen tukilakkoon jollekin taholle, jotta turvaan tulevaisuuden hiihtopäivät.

World Cup, Bohinj (Slovenia)

Bohinj, Slovenia 16.-17.1.2010

Suomen runsaslukuisen joukkueen muodostivat Jenni ja Antti. Lajeina kaksi sprinttikisaa.

Jenni ensimmäisenä päivänä todella komeasti 4. ja toisena päivänä lähes yhtä komeasti 7. Antti ensimmäisenä päivänä 24. ja toisena päivänä hienosti 21.

Kuten kuvasta näkyy, oltiin jo todella lähellä palkintokoroketta...

Bohinj'in osakilpailun nettisivut

Viralliset tulokset:
Sprint (1st Race), Ladies
Sprint (1st Race), Men

Sprint (2nd Race), Ladies
Sprint (2nd Race), Men

Telemarkin World Cup -debyytti, Rauris (Itävalta)

Kiva ja opettavainen debyytti takana. Sunnuntaina laskettiin suurpujoittelu jossa Jenni oli 10. ja Allu 13. 13. sija tuntui lähes voitolta kun molemmilla laskuilla tuli tutustuttua lumeen hieman turhankin läheisesti. Vallankin ensimmäisen kierroksen maaliin tulo kyljellään, sai kisayleisöltä raikuvat aplodit. Täydelliset tulokset mukaanlukien muiden suomalaisten menestys löytyy lopussa olevien linkkien takaa.



Maanantaina oli vuorossa ensimmäinen sprintti. Kuten kuvasta näkyy niin sauvoilla on ihan mukavasti mittaa ratalaskua ajatellen. Onneksi hiihto-osuus ei vielä ollut kuin noin 25s mittainen niin Allunkin kunto vielä riitti.

Jenni pystyi jo parantamaan ollen 8. ja Allu sinnitteli lähes sunnuntain malliin ollen 15. Loput tulokset jälleen tuolta linkeistä.

Kisojen järjestäjänä toimivat muuten Britit. Jos kiinnostaa lukea heidän näkemyksensä kisoista, voit lukea sen vaikka Telemarktipsin uutisista.

Viralliset tulokset:
Giant Slalom, Ladies
Giant Slalom, Men
Sprint, Ladies
Sprint, Men

Kuvat: Ossi Hahtela

Viime hetken tunnelmia ennen ensimmäistä WC kisaa

Telemark WC Rauris, Austria 10.1.2010
Saavuimme eilen iltapäivällä tänne Raurikseen. Lennot olivat Helsingistä Muncheniin. Lähdimme sieltä vuokra-autolla ajamaan kohti etelää, Salzburgin ohitse ja pienelle serpenttiini tielle. Reilun 3,5 tunnin ajomatkan jälkeen tulimme perille pieneen alppikylään, joka sijaitsee 940m korkeudessa merenpinnan yläpuolella.

Tänään olikin eka päivä mäessä, lähinnä harjoituspäivä. Mutta kieltämättä ensitunnelmia ei voi oikein rehellisesti kuvailla. Olimme Allun kanssa molemmat hieman järkyttyneitä siitä, millaisia suurpuikkaradat täällä ovat. Radat nimittäin olivat melkoisia mikki hiiri ratoja tai toisella nimellä suomi slalom ratoja. Onneksi lounaan jälkeen pääsimme laskemaan vauhdikkaampaa rataa. Sellaista mitä me kuvailisimme suurpujotteluksi. Tosin ei jäänyt enää epäselväksi se, miksi naiset laskevat noin 171-176cm junnukisasuurpuikkareilla ja äijät 183cm naisten kisasuurpuikkareilla… Meillä kun on molemmilla 183cm naisten kisasuurpuikkarit… No joo, rehellisesti sanottuna alkuun meni hermot. Ei sukset tahtoneet millään kääntyä todella lyhyellä portinvälillä ja laajalla poikkeamalla olevien porttien väliin…

Mutta eihän täällä pelkästään välineillä lasketa. Toisaalta hieman myöhäinen talven tulo rajoitti meidän ratalakut neljään kertaan ennen kilpailuja. Varsinkin hyppyri ja erityisesti sen jälkeiset käännökset tulevat olemaan meille molemmille tiukka paikka. Jos hypyn saa riittävän pitkäksi (mikä vaatii ponnistamista täysillä) on vauhtia niin paljon, että seuraavien käännöksien kiinniottaminen on varmasti kisan ratkaisujen paikka.
Mutta huomenna ollaan viisaampia.

Jennin lähtönumero on 16, mikä on vielä ihan hyvä. Rata tulee kulumaan, mutta ei kauheasti tuohon mennessä. Sen sijaan Allulla oli arvonnassa huono tuuri, kisan toiseksi viimeinen lähtönumero, 48, ilman FIS-pisteitä. Joudumme molemmat lähtemään pisteettömien joukossa, jotka arvotaan keskenään.
Huomenna 11.1. 2010 siis ensimmäinen telemarkin wc-suurpujottelukisa. Ensimmäinen kierros 10.30 ja toinen 13.00 paikallista aikaa. Okei, myönnetään: hieman jännittää… Ja Jennillekin on tuttuun tapaan noussut kisakuume, 37.8°C….