Helmikuun kisarupeama käynnistettiin Sveitsin Thyonissa. Vuoden -07 MM-kisarinteessä käytiin tällä kertaa sprintti ja classic kisat. Suomea edustamassa tällä kertaa Teemu, Ossi,Antti ja Leena. Kisarinne oli loistokunnossa ja aurinko paistoi pikkupakkassäässä kruunaten hienosti järjestetyn tapahtuman. Varsinkin rinteeseen rakennettu hyppyri miellytti tällä kertaa muodollaan ja sijainnillaan. Miesten rajaan yltääkseen tarvitsi hypätä ilmavasti n. 25-26 metriä, mutta monesta muusta rinteestä poiketen, se tällä kertaa oli täysin mahdollista turvallisesti ja seuraavaa käännöstä uhraamatta. ( Ei se tosin suomen joukkueella onnistunut, kuin Ossilla yhden kerran, mutta teoriassa kuitenkin...) Sprintissä sijoitukset: Teemu 22, Ossi 24, Antti 25, Leena 16.
Perjantaina kelistä huolimatta kisa ei sujunut yhtä aurinkoisissa merkeissä. Vaativa ja rankka kolmea minuuttia kestoltaan lähennellyt rata oli kovassa kunnossa huippulaskijoiden tapaan. Oli taas ilo seurata kuinka helppoa pitkän radan laskeminen ja sen jälkeen n.minuutin hiihtäminen voi olla kun sen osaa ja on kunnossa. Motivaatio treenaamiseen kasvoitaas,kunhan siihen vielä löytäisi aikaa ja Etelä-Suomeenkin saataisiin yksi FIS määräykset täyttävä vuori.
Suomalaisittain aurinkoista päivää synkisti Antin kaatuminen laskun ensimmäisen hiihto-osuuden jälkeisellä jyrkällä. Toisella jäisellä portilla sisäsuksi ilmeisesti haukkasi kiinni väätäen nilkan epäinhimilliseen asentoon. Seurauksena keskeytys ja pulkkakyyti hotellille, jossa röntegenin jälkeen todettiin kehräsluun murtuma, laitettiin jalka kipisiin ja toivotettiin hyvää kotimatkaa. Näitä loukkaantumisia alkaa tällä kaudella olemaan jo hieman liikaa. Teemu ja Ossi pääsivät maaliin saakka, reilun sekunnin erolla, tällä kertaa Ossi classicin erikoismiehenä nopeampana sijalla 21 ja Teemu 23. Leena 19. Kisan jälkeen alkoi taas viime kauden Norjan kisoista tuttu vakuutus- ja lentoyhtiöiden hätyyttely kun yritimme selvittää miten Antin saisi nopeiten kotiin. Leenan formulakuskin ominaisuuksilla ja Antin omalla visalla homma kuitenkin hoitui ja Antti ehti niukin naukin vielä saman illan koneeseen Genvestä koti-Suomeen.
Päätimme samalla koko joukkue siirtyä samana iltana Meribeliin. Leena jatkoi sujuvasti Geneven keikaltaan brittien Ian kyydissään ja Teemu ja Ossi kiemurtelivat Chamonixin kautta Tanskan Julie ja erinäinen määrä brittien tavaroita ängettynä pienen Toyotan uumeniin jännittäen samalla odottiko perillä majoitusta vaiko eikö. Ranskalaisten rutiini e-mailien lukemiseen ei ilmeisesti vastaa pohjoismaista käsitystä nopeasta kommunikaatiosta, eli emme olleet saaneet vahvistusta varauksiimme.
Perillä kuitenkin odotti tasokas hotelli ja kallis pizza, joten kaikki hyvin. Tänään kävimme tutustumassa Meribelin laakson rinnetarjontaan ja harrastimme haastavaa kivienpujottelua hyvin hiekoitetuissa rinteissä. Aurinko kuitenkin paistoi ja uusi hiihtokohdetuttavuus lupaili myös hyviä offi-maastoja,kunhan vain lunta tulisi reippaasti lisää. Ilta menikin rattoisasti uusia kantteja suksiin muotoillessa ja huomiseen iltasprinttiin henkisesti valmistautuessa. Myös Mikko oli ilmaantunut päivän aikana hotellille nauttimaan päiväunista, joten huomenna rinteessä sijoituksista taistelee taas neljä leijonaa. Periranskalaisen kahden tunnin gourmet-illallisen laatu pyrki korvaamaan määrän tyydyttäessään nälkäisten urheilija-”nuorukaisten” energiavajetta.
