MC-kiertue -11, osa 2, Thyon, Meribel & Espot

Pahoittelut Rauriksen kisojen viimeisten kuulumisten viivästyksestä. Paluu arkeen koitti kisojen jälkeen, ja ensimmäinen vapaa hetki tänne raapusteluun koitti nyt vasta Thyonista Meribeliin siirtymisen jälkeen. Rauriksen kisat saatiin käytyä kunnialla loppuun saakka, ja suurimapana mainitsemisen arvoisena asiana sanottakoon, että kaikki yhdenkin kisan maaliin saakka laskeneet suomalaiset pääsivät MC-pisteille, Villekin viimeisessä sprintissä.



Helmikuun kisarupeama käynnistettiin Sveitsin Thyonissa. Vuoden -07 MM-kisarinteessä käytiin tällä kertaa sprintti ja classic kisat. Suomea edustamassa tällä kertaa Teemu, Ossi,Antti ja Leena. Kisarinne oli loistokunnossa ja aurinko paistoi pikkupakkassäässä kruunaten hienosti järjestetyn tapahtuman. Varsinkin rinteeseen rakennettu hyppyri miellytti tällä kertaa muodollaan ja sijainnillaan. Miesten rajaan yltääkseen tarvitsi hypätä ilmavasti n. 25-26 metriä, mutta monesta muusta rinteestä poiketen, se tällä kertaa oli täysin mahdollista turvallisesti ja seuraavaa käännöstä uhraamatta. ( Ei se tosin suomen joukkueella onnistunut, kuin Ossilla yhden kerran, mutta teoriassa kuitenkin...) Sprintissä sijoitukset: Teemu 22, Ossi 24, Antti 25, Leena 16.


Perjantaina kelistä huolimatta kisa ei sujunut yhtä aurinkoisissa merkeissä. Vaativa ja rankka kolmea minuuttia kestoltaan lähennellyt rata oli kovassa kunnossa huippulaskijoiden tapaan. Oli taas ilo seurata kuinka helppoa pitkän radan laskeminen ja sen jälkeen n.minuutin hiihtäminen voi olla kun sen osaa ja on kunnossa. Motivaatio treenaamiseen kasvoitaas,kunhan siihen vielä löytäisi aikaa ja Etelä-Suomeenkin saataisiin yksi FIS määräykset täyttävä vuori.

Suomalaisittain aurinkoista päivää synkisti Antin kaatuminen laskun ensimmäisen hiihto-osuuden jälkeisellä jyrkällä. Toisella jäisellä portilla sisäsuksi ilmeisesti haukkasi kiinni väätäen nilkan epäinhimilliseen asentoon. Seurauksena keskeytys ja pulkkakyyti hotellille, jossa röntegenin jälkeen todettiin kehräsluun murtuma, laitettiin jalka kipisiin ja toivotettiin hyvää kotimatkaa. Näitä loukkaantumisia alkaa tällä kaudella olemaan jo hieman liikaa. Teemu ja Ossi pääsivät maaliin saakka, reilun sekunnin erolla, tällä kertaa Ossi classicin erikoismiehenä nopeampana sijalla 21 ja Teemu 23. Leena 19. Kisan jälkeen alkoi taas viime kauden Norjan kisoista tuttu vakuutus- ja lentoyhtiöiden hätyyttely kun yritimme selvittää miten Antin saisi nopeiten kotiin. Leenan formulakuskin ominaisuuksilla ja Antin omalla visalla homma kuitenkin hoitui ja Antti ehti niukin naukin vielä saman illan koneeseen Genvestä koti-Suomeen.

Päätimme samalla koko joukkue siirtyä samana iltana Meribeliin. Leena jatkoi sujuvasti Geneven keikaltaan brittien Ian kyydissään ja Teemu ja Ossi kiemurtelivat Chamonixin kautta Tanskan Julie ja erinäinen määrä brittien tavaroita ängettynä pienen Toyotan uumeniin jännittäen samalla odottiko perillä majoitusta vaiko eikö. Ranskalaisten rutiini e-mailien lukemiseen ei ilmeisesti vastaa pohjoismaista käsitystä nopeasta kommunikaatiosta, eli emme olleet saaneet vahvistusta varauksiimme.

Perillä kuitenkin odotti tasokas hotelli ja kallis pizza, joten kaikki hyvin. Tänään kävimme tutustumassa Meribelin laakson rinnetarjontaan ja harrastimme haastavaa kivienpujottelua hyvin hiekoitetuissa rinteissä. Aurinko kuitenkin paistoi ja uusi hiihtokohdetuttavuus lupaili myös hyviä offi-maastoja,kunhan vain lunta tulisi reippaasti lisää. Ilta menikin rattoisasti uusia kantteja suksiin muotoillessa ja huomiseen iltasprinttiin henkisesti valmistautuessa. Myös Mikko oli ilmaantunut päivän aikana hotellille nauttimaan päiväunista, joten huomenna rinteessä sijoituksista taistelee taas neljä leijonaa. Periranskalaisen kahden tunnin gourmet-illallisen laatu pyrki korvaamaan määrän tyydyttäessään nälkäisten urheilija-”nuorukaisten” energiavajetta.

Itävallassa Slovenian ja Britannian isännöimät kisat

Kisatunnelma tiivistyi jälleen muutaman päivän turistikiertelyn ja lomailun jälkeen. Parin päivän takainen ilottelu kylpylän lämminvesialtaan lämmössä tuntui vielä hetken hartioissa, kunnes oli taas aika kiskoa kisapuku päälle. Tällä kertaa paikkana on jo legendaariseksi kisakyläksi noussut Rausis, Itävälta. Brittish Army Telemark Associationin ansiokkaalla ja monin kiitoksin vastaanotetulla avustuksella saatiin Slovenian Bohinj’in peruutetusta kisaosuudesta korvattua yksi sprintti. Edellisen päivän sekä yön aikana satanut puhdas lumikerros toi muuten karunoloiseksi muuttuneeseen alppimaisemaan puuterimaista pehmeyttä ja loi lähes unelmaolosuhteet tuleville kisapäiville.

Suomen miesjoukkue oli tähän mennessä kasvanut matkanvarrella mukaan tarttuneen Mikon turvin yhdellä lisäjäsenellä. Muidenkin joukkueiden kokoonpanot olivat muuttuneet hieman Saksan kisoista. Loukkaantuneet jäivät kotiin nuolemaan haavojaan, ja uusia kilpailijoita saatiin mukaan Espanjasta, Briteistä ja tietty Suomesta. Sprintissä ei tällä kertaa nähty Teemulla katkenneita sauvoja, mutta toinen ennenkin nähty erikoisuus saatiin aikaan; Teemun ja Ossin ensimmäiset laskuajat olivat taas sadasosan sisällä. Mikko toi väriä ja uutta intoa joukkueeseen ja hiihti heti pisteille ensimmäisessä MC-startissaan ollen hienosti 27. Teemu ja Ossi tutusti peräkkäin, 22. ja 23. Voiton vei sprinttiä edelleen hallitseva Philippe Lau ja kuuden parhaan joukossa ei nähty muita kuin ranskalaisia ja norjalaisia. Naisissa ei varmaan yllätä Amelien voitto. Leenan lasku haki hieman vielä linjoja ja tuloksena 14. sija.

Palkintojenjaon ja avajaisjuhlallisuuksien jälkeen, yön pimeinä tunteina, oli Raurikseen saapunut seuraava autollinen suomalaista sisua. Itävallan (GBR) ensimmäiseen kisa-aamuun lähti kirkonkellojen saattelemana ennätyksellisen suuri joukkio suomalaisia. Ossi, Teemu ja Mikko saivat miesten joukkueeseen kolme uutta kokelasta, kun Arto, Ville ja Pekka lähtivät tutustumaan suurpujottelurataan 60 muun kilpailijan joukossa. Huolto- ja kannustusosaston näkökulmasta katsottuna oli ilmassa uutta innostuneisuutta, aavistuksen verran pientä jännitystä ensikertalaisten suoritusten puolesta, mutta myös ylpeyttä uhoavien urhoiden keskellä. Aamu valkeni kirkkaana ja päivän mittaan saatiin nauttia auringon kirkkaista säteistä huippukuntoisella kisaradalla Suomen lipun liehuessa kannustavasti radan laidalla.

Suomalaisjoukkueen alku ei ollut lupaava. Teemu kompuroi toiseen porttiin hajoittaen nivelkepin ja oli melko varma suksen livahtaneen väärältä puolelta. Siitä huolimatta, tai juuri siitä johtuen rento loppulasku toi kelpo ajan, joka sakkojenkin jälkeen riitti 17. sijaan. Eilisestä tiukentunut tuomarilinja sakotti Ossia hieman enemmän ja tuloksena ensimmäisen kierroksen jälkeen 23. sija. Arpaonni sijoitti suomalaistrion Ville-Mikko-Pekka peräkkäisille numeroille, ja reilun viiden minuutin ajan rinne oli suomalaisten hallussa. Mikko ja Ville laskivat varman päälle sijoille 33 ja 34, Pekalla kävi vähän köpelömmin. Rankka rata ja pari kertaa puhtaalta laskulinjalta pehmeälle livennyt käännös väänsivät nilkkaa ja pakottivat jättämään toisen kierroksen väliin. Toiseksi viimeisenä radalle päästetty Arto yllätti kuuluttajankin ja laski hienosti pistesijaa kärkkymään 26. sijalle.

Toinen kierros ei hirveästi suomalaisten sijoituksiin vaikuttanut. Teemu piti 17. sijansa. Ossi keräsi taas runsaasti porttisakkoja ja pitkästä hypystä huolimatta ei yltänyt 24. sijaa korkeammalle. Arto tipahti pari sijaa, mutta saalisti hienosti MC-pisteitä kotiin viemisiksi. Mikko ja Ville jäivät täpärästi pistesijojen ulkopuolelle (32. ja 33.). Leenan lasku oli edelleen hieman hukassa eikä tuntunut hyvältä. Eiliseltä tuli takapakkia tuloslilstalla pari sijaa.

Tätä kirjoitellessa Rookie-osasto hioo kuvioitaan huomista varten paikallisen baarin tiskillä, saapa nähdä mitä jalat siitä tykkäävät J.

T & O & N

Kausi 2011 käyntiin Saksan-maalla

Kauden avaus oli tarkoitus olla kolmen kohteen reissu itäisille Alpeille. Ensin Saksan Oberjoch, sitten Slovenian Bohinj ja sitten Itävaltaan Raurikseen Brittien järjestämään kisaan. Sääjumalat eivät kuitenkaan toistaiseksi ole suosineet telemark-kansaa. Saksan kisojen aattona saimme kuulla vesisateen vieneen lumet Sloveniasta ja kisat oli päätetty peruuttaa. Tiedossa olisi siis melkein viikon paussi kisojen väliin. Oberjochissakin taivaalta tuli enemmän vettä kuin lunta, mutta itse kisarinne näytti ensimmäisen startin alla vielä lupaavalta, mitä siitä nyt sumun seasta näki.

Keskiviikkona 12.1. oli siis vuorossa kauden avaava suurpujottelu. Suomen runsaslukuisen joukkueen muodostivat tällä kertaa Ossi, Teemu ja Leena sekä huolto-/kannustustehtäviin lähtenyt Nina. Muista maista varsinkin isäntämaa Saksa sekä Ranska olivat saaneet liikkeelle isot joukkueet ja starttiviivalla oli miehissä 39 laskijaa ja naisissa 22. Rata kestikin tuon määrän ihan hyvin ja kisa saatiin käytyä melko tasapuolisissa olosuhteissa. Miehissä voiton vei viime kauden loukkaantumisista toipunut Eirik Rykhus ennen Ruotsin Mattias Wageniusta ja Laun veljeksistä Chrisiä ja Sveniä. Teemu oli kahdella tasaisen varmistelevalla laskulla 18. ja Ossi, joka oli tehnyt harppauksen NTN leiriin, takkuili vielä tekniikan ja tuntuman kanssa ja oli lopulta 29. Naisissa voiton vei tuttuun tyyliin Amelie Raymond ja Leena laski kaksi puhdasta laskua sijoittuen lopulta 15.

Torstain sääennuste piti valitettavasti paikkansa ja yön yli jatkunut vesisade jatkui koko päivän pitäen huolen siitä, että hanskat ovat vieläkin läpimärät. Sprinttiä piti kuitenkin lähteä laskemaan pehmenevään rinteeseen. Rataa jouduttiin lyhentämään jo ennen starttia, sillä rinteen yläosaa piti säästää Saksan alppimaajoukkueen treeneihin, sekä viikonlopun muihin kilpailuihin. Jäljelle jäi siis noin 14 porttia, hyppy, greippi sekä vähän lykittävää. Erot itse laskussa tuskin tulisivat muodostumaan isoiksi. Pehmeä keli ja vaihtelevasti käytetty suola tekivät radasta kuitenkin haastavan ja varsinkin hypyn alastulo oli monelle vaikea, jopa liiankin. Miehistä 10 ajoi ulos ensimmäisellä kierroksella, ja muutamalla saattaa koko kausi olla vaarassa loukkaantumisien takia.

Haasteellinen rata pistikin tulosluettelot hieman sekaisin. Miehissä nähtiin täysin uutta verta palkintopallilla nuoren norjalaisen Thomas Sand Nordbergin oltua toinen ja naisissakin meinasi käydä vahinko, kun Amelie oli ensimmäisen laskun jälkeen vasta neljäntenä. Toinen lasku kuitenkin korjasi naisissa tilanteen ja miehissä voiton vei viime kauden tapaan sprinttiä hallinnut Philippe Lau. Ossi sai sprintissä hieman jo tuntumaa laskuun, vaikka polvi hieman vihoittelikin. Lopputuloksissa 22. Teemu jatkoi edellisiltä kausilta tuttua teemaa, eli sauvojen rikkomista, tällä kertaa tosin vain ensimmäisellä laskulla. Toisen laskun ehjempi suoritus nosti hänet heti Ossin perään sijalle 23. Leena paransi naisten sarjassa edelliseltä päivältä yhden sijan, eli oli 14.

Kaikki tulokset löytyvät täältä.

Seuraavat kisat ovat siis näillä näkymin perjantaina 21.1. Itävallan Rauriksessa. Saattaa olla, että torstaille saataisiin siirrettyä toinen Sloveniasta perutuista sprinteistä, mutta vielä siitä ei ole tietoa. Leena päätti hyödyntää vapautuneet päivät ja suuntasi kotiin Zürichiin ja töihin. Me muut päätimme lähteä joka tapauksessa Sloveniaan, ja vietämme nyt ainankin muutaman päivän Ljubljanassa ja käymme ehkä katsomassa naisten pujottelua Mariborissa. Sitten muutama päivä treeniä jossain matkan varrella ennen Raurista. Eli siis lomille lomps.

Teemu & Ossi & Nina