Vain rohkeat kaatuvat eteenpäin, vai miten se oikein menikään? Pari, kolme kautta sitten huomattiin, että sama porukka on vähän väliä laskemassa Ylläksellä. Jos ei törmännyt Jenniin ja Alluun, Mikkoon, Susannaan tai Jojoon, niin sitten ainakin Janneen, Hannaan tai siihen toiseen Janneen. Yhteisenä nimittäjänä oli tietysti reipashenkinen telluilu.
Viime kaudella Himoksen pojat, Mikko ja Allu, alkoivat puhumaan jostain ihmeen HimPo:sta. Alkuvaiheen hämmennyksen jälkeen ajatus alkoi jalostumaan, ja ennen kuin huomasimmekaan, meillä oli oma pieni telemark-hiihtoseura. No, ei vakavastiotettavaa hiihtoseuraa ilman logoa ja yhtenäistä vaatetusta - vai mitä? Tuon innoittamana saimme Susannan luonnostelemaan seuran logon, hankimme kasan komeita Crossin takkeja ja ompelimme hihoihin uunituoreet HimPo-hihamerkit.
Jos ei pääse harrastamaan, niin sitten on keksittävä muuta aiheeseen liittyvää. Meidän kohdalla se näköjään tarkoittaa välineiden vääntelyä, reissujen suunnittelua tai jotain muuta lajiin liittyvää. Ja jotenkinhan kaikki tämä pitää saada jaettua kavereiden kesken. Se on sitten blogin paikka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti